Sarjakuvaromaanini toinen osa on tauolla, sillä minulla on luova kriisi. Tarina ei etene järkevällä tavalla, sillä kaikki mielestäni hulvattomat, ihastuttavat tai muuten vain tuikitärkeät pienet juonihaarat ovat kaikki johtamassa eri suuntiin ja koko paketti on hajoamassa palasiksi. Selvästikään ison tarinankaaren hallinta ei ole helppoa; semminkään, jos ei oikeasti edes missään vaiheessa halunnut synnyttää isoa tarinankaarta vaan pieniä, vaatimattomia sepustuksia.

Yhtä kaikki, on loman paikka. Se ei kuitenkaan tarkoita lomaa piirtämisestä, vaan ainoastaan lomaa päätarinastani. Hermojani lepuuttaakseni olen ryhtynyt raapustelemaan musteella ja virtuaalimusteella nopeampia ja lyhyempiä sarjakuvalastuja, joissa sekä tarinallinen että visuaalistaiteellinen rima on melko alhaalla ja joita voi tehdä täysin suunnitelmattomasti.

Ja nyt aion ryhtyä julkaisemaan niitä pieniä siruja tässä blogissa.

Tulevissa postauksissa sankka lukija-armeijani pääsee näkemään ainakin Kyrielin; hahmon, jonka piti alun perin ryömiä esiin sarjakuvaromaanin toisessa osassa, mutta joka editoitui ulos tilanpuutteen vuoksi. Kyriel on enkeli, joka lankesi Maailmanlopun peruuntumisen jälkimainingeissa ja joka ei tiedä juuri mitään Maan päällä elämisestä. Niinpä hän hakeutuu esikuvansa Luciferin seuraan, mikä ei pelkästään ilahduta omaan rauhaansa tottunutta Luciferia.

Ainakin näin ensi alkuun Kyriel-pätkät ovat englanniksi; liekö syy näiden ulkomailla vietettyjen vuosien, mutta olen havainnut kirjoittavani suurimman osan fiktiosta nykyään ensisijaisesti englanniksi.